Ihannetarinoita!:

Me löysimme toisemme Happypancake.comista!

Sen jo tiedämme että rakkauden ei tarvitse maksaa mitään. Tästä löydät tarinoita ja tervehdyksiä ihmisiltä, jotka kertovat miten se kävi toteen heidän kohdallaan!

 - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Me halusimme vaan lähettää pienet terveiset ja kertoa että menemme naimisiin 13 päivän päästä. Kiitos Happy Pancake, ilman teitä emme olisi koskaan löytäneet toisiamme!

Timo ja Carin

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -



Hei Happy Pancake

Minä (Ida) otin yhteyttä Marcusiin Happy Pancakessa, minusta hänen profiilinsa oli tosi mielenkiintoinen ja hän näytti suloiselta ja hauskalta. Me vaihdoimme numeroita aika pian ja aloimme tekstailla ja soitella melkein joka päivä, se oli tosi mukavaa.

14. maaliskuuta 2009 tapasimme sitten oikeasti. Minä olin meistä se joka kysyi pitäisikö meidän jo tavata ja Marcus oli sitä mieltä että pitäisi. Palaset loksahtivat paikoilleen ja me aloimme olla yhdessä melkein heti siitä.

Yhdessä me olemme edelleen ja myös asumme yhdessä. Muutin hänen luokseen Umeåhon kesällä 2009. Helmikuussa olemme olleet pari sitten 9 kuukautta enkä kadu sekuntiakaan että minä ja Marcus tapasimme. Marcus on parasta mitä minulle on tapahtunut.

Yst.terv.  Ida ja Marcus

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ensimmäinen kontakti oli viesti kesällä 2007, joulukuussa tapasimme sitten ihan oikeasti. Helmikuussa 2008 meistä tuli pari kun muutimme yhteen. Ostimme ison asom-asunnon ja kesällä 2009 syntyi ensimmäinen lapsemme.

Nyt keväällä 2011 on tuloillaan toinen yhteinen lapsemme ja menimme naimisiin maaliskuussa. Millainen elämämme olisikaan ilman teitä?

Kiitos!
Ida & Kalle

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Olen löytänyt suuren rakkauteni, vaikka olen 61 vuotta vanha!!

Fasion

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Se oli alun perin ihan sellaista hassuttelua kun minä ja kolme kaveriani laitoimme profiilit HappyPancakeen, koska minulla oli jo buukattuna lennot ja kaikki Jenkkeihin aupair-vuotta varten. En mitenkään erityisesti uskonut nettirakkauteen, koko homma tuntui vähän hölmöltä… Mutta miten
väärässä ihminen voi olla!! No joka tapauksessa rekisteröidyin siis maaliskuussa ja vaan ihan parin päivän jälkeen osuin erään pojan profiilikuvaan, joka sillä hetkellä oli Australiassa töissä. Hän näytti mielestäni tosi söpöltä ja tuntui olevan samanlainen seikkailija kuin minä! Kirjoitin hänelle, aluksi
ihan vaan rennosti ilman sen kummempia, mutta jo noin viikon päästä tuntui että olin korviani myöten rakastunut poikaan jota en ollut koskaan edes tavannut!!

Me tekstailtiin ja alettiin soitellakin. En tiedä miten paljon rahaa upposi puhelinlaskuihin ennen heinäkuun 7:ttä päivää kun hän palasi Australiasta ja päätettiin tavata: Göteborgissa 2 hotelliyötä (tooosi rohkeaa!) Vähältä piti etten uskaltanut jäädä junasta, melkein oksensin jännityksestä ja ajattelin jo että käännyn vaan suoraan takaisin kotiin. Mutta apua jos olisin siinä viime hetkellä
muuttanut mieleni! Se oli elämäni suuri rakkaus!! Kesä oli ihana, mutta iso ongelma oli lähestyvä USAN-matka elokuussa. Tuntui että kohtalo oli meitä vastaan, itkua ja kyyneleitä, mutta minun oli mentävä, se oli ollut unelmani jo niin pitkään. Mutta minäpä tulin takaisin jo kahden kuukauden päästä koska itkin vaan koko ajan ja joka päivä kun minulla oli niin ikävä ihanaa kultaani! Tulin kotiin ja menin suoraan elämäni rakkauden luokse Örebrohon. Olemme nyt asuneet yhdessä 3-4 kuukautta ja lähdemme ensimmäiselle yhteiselle reissulle nyt helmikuussa. Kuka olisi uskonut että yksi pieni sähköposti johtaa siihen että muutan Örebrohon? Hän on ihanin ja huomaavaisin ihminen jonka koskaan olen tavannut.

Kiitos Happy Pancake että löysin elämäni rakkauden!

 

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hei Happy Pancake

Eräänä päivänä maaliskuussa osuin Alexanderin esittelyyn ja päätin lähettää hänelle flirtin. Hän vastasi jo seuraavana päivänä. Muutamat harvat viestit muuttuivat tiheämmiksi ja huhtikuun alussa alkoi tuntua että olisi aika tavata. Alexander oli saanut liput erääseen hiihtotapahtumaan ja halusi että tulisin mukaan. Jo siinä kuului klik!

Alku kun tapasimme oli aika hiljaista, meitä molempia jännitti niin, mutta kun jää oli sulanut, aloimme viettää aikaa yhdessä enemmän ja enemmän. Nyt olemme kihloissa, asumme yhdessä ja remontoimme asuntoa tässä lähellä josta tulee uusi yhteinen kotimme.

//Alexandra ja Alexander

 

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -




Noin vuosi sitten eräs työkaverini sanoi.. -Lina, sä olet niin ihana että ei sun kyllä pitäisi olla sinkku. Oletko kuullut Happy Pancakesta? Se on kokonaan ilmainen ja olen tavannut monta kivaa tyyppiä siellä. Voin auttaa sen esittelyn tekemisen kanssa jos haluat… Ja siitä se sitten lähti .. =)

Monta kundia oli yhteydessä minuun ja itse kirjoitin usealle, mutta en löytänyt mitään erityistä. Olin ollut aika epäileväinen nettideittailusta aikaisemmin, mutta olin kuullut aika monen löytäneen oman kullan sieltä, joten… Joskus joulukuussa istuin koneella ja selailin uusien jäsenien kuvia, ja yhtäkkiä silmiini osui kuva tosi suloisesta rokkarista. Maailman kauneimman harmaanvihreät silmät ja esittelyteksti joka sai sydämen sulamaan. En yleensä tykkää tehdä aloitteita mutta tällä kertaa rohkaisin mieleni.. Ja oli todella onni että tein sen. Hän vastasi jo samana päivänä ja aloimme kirjoitella pitkiä viestejä.

Päätimme että meidän pitäisi tavata Tukholmassa, se oli helmikuun alkua. Me molemmat olimme superhermostuneita mutta samalla innostuneita – onko hän sellainen kun kuvittelin? Lähdimme shoppailukierrokselle ja se kesti melkein koko päivän. Meillä oli tosi kivaa ja puhuimme ihan kaikesta. Tavallisesti sitä ei ihan heti halua sopia uudesta tapaamisesta, ehkä vasta parin päivän päästä, mutta Alex sanoi: - Mehän nähdään varmaan uudestaan tosi pian? Mihin tietysti vastasin kyllä. Vielä illalla kotona minulla oli tosi ihana olo.

Seuraavan kerran me tavattiin Södertäljessä, koska hänen isänsä asuu siellä. Mentiin kaupungille ja kierreltiin siellä vähän, ja sitten me mentiin Torkällsbergetin ulkoilmamuseoon. Siellä me tutustuttiin vanhoihin taloihin ja katseltiin lehmiä ja lampaita ja muita eläimiä se oli jotenkin niin tosi herttaista. Istuskeltiin sitten kahvilla ja silloin hän suuteli minua!=D Arvatkaa kuka oli
seitsemännessä taivaassa? Silloin tapahtui se kuuluisa ”klik”.

Kolmannen kerran kun tavattiin, hän vietti koko viikonlopun minun luonani, se oli ihan uskomaton viikonloppu! Ja sunnuntaina huhtikuun 17. päivä minä sitten kysyin tosi varovaisesti että voitasko olla yhdessä. Hän mietti pari sekuntia ja nyökkäsi, ja sitten me suudeltiin… pitkään..

Eli nettideittaus toimii!! Ei saa antaa periksi! Ja älä jää hakemaan vain sieltä mistä luulet sen löytyvän, itse en olisi ikinä uskonut että päädyn yhteen rokkarin kanssa. Mutta niin siinä kävi!! Huvittavinta on että Alex ja minä molemmat oltiin alussa tosi epäileväisiä nettideittailusta.. =) Onnea ihan kaikille teille!

”Grease-tarina joka toteutui!” KIITOS Happy Pancake!

Lina ja Alexander

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

 

Heissan!

Teidän sivuiltanne www.happypancake.com löysin suuren rakkauteni.

Ätini vinkkasi minulle tästä sivustosta ja sanoi että minun pitäisi rekisteröityä sinne. Hmmm, sanoin, mutta tein niin hänen mielikseen. Laitoin lyhyen esittelyn + kuvan. Peder (Peppe2007) oli ensimmäinen joka laittoin minulle viestin + flirttasi. Me jatkoimme juttelua chatissa ja tekstailemalla ja Happy Pancaken kautta. Me puhuimme paljon ja kerrankin tuntui että tässä on jotain erityistä.

Minun syntymäpäivänäni (toukokuussa) viime vuonna keräsin rohkeuteni ja ajoin tapaamaan häntä ensimmäistä kertaa livenä, hermot riekaleina. Astuin ulos autosta, katsoin häntä silmiin ja se kolahti kerralla. Se oli siinä. Me muutimme yhteen viime joulukuussa, viihdymme yhdessä kuin kalat vedessä, olen todellakin ”löytänyt kotiin”. Me olemme nyt onnellinen suurperhe: 7 lasta,
iältään 2-15 vuotta.

30.8. oli isot hienot häät, meistä tuli Mies ja Vaimo suvun + ystävien läsnäollessa. Rakkautta voi kyllä löytää mistä vaan mutta internetin suhteen olin tosi epäileväinen. Mutta mitään ei saa jos ei uskalla kokeilla!!

Toivon että Tekin löydätte rakkauden, koska se tunne on uskomattoman hieno kun vihdoin löytää sen mikä on aina puuttunut..

Halauksin,

Eva+ Peder Svensson

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Olin 21 ja tyttäreni 3 vuotta, asuin äitini luona silloin. Ei aikomustakaan muuttaa lapsen isän kanssa yhteen myöskään. Yksi kaveri oli käymässä Tukholmasta kun yhtenä iltapäivänä tuli jättimäinen laiva Visbyn satamaan, isoin mitä siellä on ikinä nähty. Se oli vuosi 1976, kesä ja lämmintä ja kaunista. Me päätimme että sinä iltana menisimme satamaan koska joka paikassa näkyi kivan
näköisiä merimiehiä. Niinpä äiti jäi lastenvahdiksi ja me lähdimme kaupungille. Istuimme penkillä ja siihen tuli merimiehiä juttelemaan meille. Meillä oli oikein kivaa. Useimmat heistä lähtivät pois mutta kaksi jäi meidän kanssamme ja kuljimme koko illan pitkin kaupunkia yhdessä. He olivat maissa 4 päivää ja me tapasimme joka päivä ja meillä oli tosi kivaa. Se minun tyyppini alkoi
kirjoitella minulle sitten myöhemmin. Me pidimme yhteyttä jokusen vuoden, mutta hän oli merimies ja poissa merillä enimmän aikaa. Hän oli Skoonesta ja ainoa lapsi. Niin meidän tiemme siten erosivat emmekä tavanneet enää koskaan. Vuodet kuluivat kunnes viime vuonna olin liittynyt nettideittailusaitille nimeltä Happy Pancake. Ja siellä oli yksi joka näytti siltä mieheltä jonka tapasin
silloin vuonna -74. Minun oli ihan pakko kirjoittaa ja kysyä oliko hänen nimensä se ja se ja kotoisin sieltä ja merimies. Vastaus oli se mikä pitikin. Se oli hän ja me molemmat ilahduimme kovasti. Hän tuli Visbyhyn viime vuoden lokakuussa eikä koskaan mennyt takaisin Skooneen. Me muutimme yhteen ja asumme nyt täällä Anderstorpissa. Ja nettideittailu on kyllä joskus ihan mahtava juttu.

Joten kiitos Happy tästä kaikesta.

Shirley ja Pelle